joskus se tulee vastaan

Oletko ajatellut että miten, missä ja milloin se tapahtuu ? Oletko yksin, vai onko rínnallasi tärkeä ihminen ? Oletko kotona, sairaalassa vai ojan pohjalla ? 

Koskaan et voi tietää. Se hetki vain saapuu, hiljaa ja mitään sanomatta. 

Yllättäen, milloin vain.

 Jokainen päivä voi olla viimeisesi. Ikinä et tiedä mitä seuraava mutka tuo tullessaan, jatkuuko tie vai loppuuko se siihen. " Live, like there`s no tomorrow"  mutta pidä silti järki päässä, ja äidin sanat mielessä. 

"Älä koskaan ota tuntemattomalta mitään" - Silti sen olen tehnyt.

"Älä koskaan mene juopuneen ihmisen kyytiin" - Silti senkin tein.

"Älä koskaan valehtele"- Sen virheen tein taas.

Minua pelotti. Vauhtia oli liikaa ja näin tien päättyvän. Mitään ei ollut tehtävissä. Ajattelit, että voisimme kuolla. Olemme nuoria, ja meillä on elämä edessämme. Silti, leikimme hengellämme, tietoisesti. 

Kaksikymmentä minuttia aikaisemmin puhuin äitini kanssa puhelimessa. Kaikki oli hyvin, mutta valehtelin. Valehtelin olinpaikastani. Valehtelu ei ole ikinä tuntunut niin pahalta, kuin silloin. Puhelu olisi voinut olla viimeiseni, jos asiat olisivat mennyt huonommin. 

Nousin autoon, ja lähdimme ajelulle. Hetken päästä huomasin, että olemme ojassa, törmänneenä puihin ja tarvitsemme apua. 

Itkin.

Pelkäsin.

Panikoin.

Ja lähdin pois.

Hän makasi siinä, edessäni. Katsoi meitä ja sanoi "lähtekää, menkää pois"

Tottelimme, ja nyt kadun.
Olin tyhmä ja paniikissa, Halusin vain pois, äkkiä. Halusin unohtaa heti kyseisen tilanteen. Halusin poikaystäväni luo, käpertyä hänen syleilyynsä ja unohtaa kaiken. Olla siinä, jäädä siihen.

"Kaikki kääntyy parhain päin."   Äskeinen lause kaikuu päässäni, mutta uskon siihen, pakko uskoa. En saa romahtaa enään kertaakaan. Ei se auta mitään. Olen tässä, omassa huoneessa, terveenä ja kunnossa. Kaikki on hyvin, niinkuin kaikilla muillakin. 

Ei tule toistumaan, sen minä vannon ja lupaan.

Sekavaa tekstiä, mutta sekava on olokin.

mun kissa on läski

Haistakaa kakka, en jaksa kirjottaaaa. En oo kirjottanu moneen päivään, mutta sitä en pyydä anteeksi. Minkäs sille voi jos ei oo inspistä. Eli siis tota öö joo.

Kaikki on varmasti kuullu Duudsoneista, joo ne on sellasia siistejä hemmoja ketkä on ihan sekopäitä, jep. Huomenna menis sitten tunti No Faith:ia kuunnellessa ja Duudsoneita katelesssa. Mutta ei siitä sen enempää, alkaa kohta tulla korvista ulos nämä kyseiset herrat kun niitä on ehkä hieman liikaa hehkutettu nyt. "SIIS MITÄ v**************, DUUDSONIT PIHTIPUTAALLA??!"

Meillä on huomenna koulukuvaukset, ja tavotteena ois saada kaverikuva missä ois Miisa, Janika, Anna, meikä ja Petteri, mutta siinä kuvassa ei sais olla kun neljä ihmistä :( Pitää kysyä jos kuvaaja suostuis tehdä poikkeuksen.

Perjantaina ois sit Asteen keikka Haapajärvellä, vapaa pääsy. Oisin sinne menossa mutta mulla on kyyti ongelma sieltä kotiin sit illalla, äääääääää. Ei mua silleenn haittaa jos nyt missaan Asteen, muttaa haluun päästä ryyppäämään pitkästä aikaa ja hyvässä porukassa. Sinne ois siis tulossa Arttuuuuuli ja Anna ja Jantte jajajajaja Moona ois sielä ja Jonnaakin varmaan näkis. Mun on pakko päästä.

Siis emmä tiiä mikä siinä juomisessa niin viehättäää, mut tekis vaan mieli. Onko siinä se, kun on ihan sekasin ja tekee kaikkee tyhmää, mut aamulla voi sit yksinkrtaisesti syyttää sitä kännin määrää? Vai kenties se, että siinä tavallaan unohtuu kaikki murheet ja päissään oot maailman ilosin ihmisin ikinä ? No aika harvoilla se on kyllä silleen että murheet unohtuis, mutta jaa.

Mulle kuuluu ihan hyvää muuten, kiitos kysymästä. Mua vaan ressaa nyt vähän kaikki, mutta pikkuvikoja. Elämästä pitäis nauttia eikä ressata mistään pienistä tyhmistä asioista. Etsi joku ihana ihminen ja vietä ihania helliä ja ikimuistosia hetkiä sen kanssa. 

 

Tykästy

   Ihastu  

Rakastu