hey folks !

Kaikillahan on unelmia, eikös. No mulla on pienestä asti ollu sellanen unelma että saisin äidilleni ostettua hienon auton ja linnan. Siellä linnassa meillä olis koiriahevosiakissojakoiria ja kilpikonnia. Meillä olis oma siivooja ja tietenkin palvelijoita. Se olis prinsessan elämää. Aika moni on varmaan pienenä toivonu olevansa kun Barbie, pitkät vaaleat hiukset ja unelmien mies Ken, vai mikä se nyt oli. 
Mulla on myös toinen unelma, haluan vaihto-oppilaaksi. Rakastan ihmisiä, ja erilaisia persoonia. Haluan puhua englantia, haluan asua ulkomailla. Periaatteessa, haluan kauas kaikesta tästä mikä on täällä, kotona. Ois ihana nähdä että miten pärjäis yksin toisella puolella maailmaa.
 Kuulin tänään jonkun ulkomaalaisen suusta sellasta täydellistä englantia, ah se oli i h a n a a. Sitä tekstiä vaan tuli, ilman mitää taukoja tai ilman sönkötystä. Mä oisin halunnut olla se henkilö kuka vaan puhui, puhui ja puhui, englantia. Jotenkin mä vaan tykkään siitä kielestä. 
No mutta mun sanoma tässä unelmajutussa varmaan olis se, että älä ikinä luovuta, taistele saadakses sen mitä haluat, mistä unelmoit. 


Mun pää muuten räjähtää kohta, koska teeveessä puhuu joku akka ja yritttää saada kaikki soittamaan ja tekemään sitä ja tätä, en kestä tota ääntä, auttakaa, sammutakaa toi telkkari, tehkää jotain MÄ EN KESTÄ :::::D


BTW Jonna Niskanen, jos jotenkin ihmeen kummasti satut lukemaan tätä, niin tiedoks sulle, mulla on sua ihan kauhee ikävä. Muistatko sen kun anna oli yötä teillä mun kanssa ? Lähettiin yöllä sinne "jäälle" ja juotiin siellä kahvia ? Sillon kaikki oli jotenkin niin ihanaa, teidän kanssa. Haluun takas siihen aikaan, siihen hetkeen. Törmäillään joskus muruseni <3